RiPS haluaa vaikuttaa kokonaisliikunnan määrään harrastajissa ja koko yhteisössä

Vuoden 2025 Move!-mittaustulokset pysäyttävät myös Riihimäellä. Peräti 40,9 prosentilla fyysinen toimintakyky on mahdollisesti terveyttä ja hyvinvointia kuluttavalla tai haittaavalla tasolla. Kyse ei ole vain yksittäisistä lapsista ja nuorista, vaan laajemmasta ilmiöstä, joka haastaa myös urheiluseurat pohtimaan omaa rooliaan. Myös RiPSin harrastajakyselyissä näkyy sama huolestuttava viesti. Kesällä 2025 valmennuslinjan tavoitteen mukainen kokonaisliikunnan määrä toteutui alle puolella 7–9-vuotiaista harrastajista. 

Riihimäen Palloseuran valmennuskoordinaattori Asko Jortikka (Liikunnanohjaaja YAMK) pureutui seuran kevätkokouksen yhteydessä pitämällään luennolla liikunnan kokonaismäärän ja liikunnallisen aktiivisuuden teemoihin. Tässä tekstissä on hyödynnetty luennon kattavaa aineistoa, johon voi tutustua kokonaisuudessaan täällä.

Toiminnanjohtajana ja liikunnan ammattilaisena pidän tätä kehitystä huolestuttavana, mutta samalla näen siinä tärkeän herätyksen. Pelkkä urheiluseurassa harrastaminen ei yksin rakenna liikunnallista elämäntapaa. Myös toimittaja Lari Vesander kuvasi Helsingin Sanomissa osuvasti nykytilannetta: 

– Lasten ja nuorten liikunta on kulkenut lähihistoriassa erikoisen tien. Lasten keskinäinen leikki ja kilvoittelu on organisoitu, ulkoistettu ja pakattu nättiin rasiaan, jota myydään kovalla hinnalla vanhemmille. 

Pelinappulat ovat monella tapaa jo aseteltu. Liian suuri osa lapsista ja nuorista liikkuu liian vähän, ja samalla liian suuri osa liikkumisesta tapahtuu vain organisoidun harrastamisen kautta. Tämä herättää tärkeän kysymyksen: mitä Riihimäen Palloseurassa voidaan tehdä, jotta kokonaisliikunnan määrä aidosti kasvaisi? 

Ensimmäinen askel on ymmärtää, että harjoitukset ovat vain yksi osa kokonaisuutta. Päivittäiset pelit, pihaleikit, koulumatkat, ulkoilu ja perheen yhteinen aktiivisuus rakentavat liikunnallista elämäntapaa yhdessä seuraharrastuksen kanssa. Tieto ei yksin liikuta ketään. Tarvitaan konkreettisia tekoja, rakenteita ja arjen valintoja. 

RiPSissä haluamme vastata tähän haasteeseen käytännön toimilla. Keskitämme voimakkaasti huomiota siihen, että harjoitustapahtumat ovat oikeasti aktiivista liikuntaa ja että aktiivinen aika harjoituksissa pysyy korkealla tasolla. Olemme kannustaneet erityisesti alle 10-vuotiaiden perheitä omatoimiseen liikuntaan myClub-tapahtumien avulla. Lisäksi tarjoamme selkeitä ohjeita omatoimiseen harjoitteluun, jotta liikkuminen olisi mahdollista kaikille myös joukkueharjoitusten ulkopuolella. Koko seurayhteisöä haluamme aktivoida myös käynnissä olevan Kilometrikisan kautta. 

Liikunnalliseen elämäntapaan kasvattaminen on yksi tämän ajan tärkeimmistä tehtävistä. RiPSissä nykyiset toimenpiteet ovat vasta ensimmäinen askel, ja meidän tulee jatkossakin aktiivisesti kehittää toimintaa, joka tukee lasten, nuorten ja perheiden kokonaisliikunnan kasvua. 

Viime kädessä päätös liikkua tehdään aina yksilötasolla, mutta seurana, perheinä ja yhteisönä voimme yhdessä rakentaa ympäristön, jossa liike on luonnollinen, innostava ja jokapäiväinen osa arkea. Aloitetut toimet ovat osoittaneet, että kulttuurin rakentaminen ei tapahdu sormia napsauttamalla. Siksi sen eteen täytyy tehdä töitä pitkäjänteisesti.

Lauri Salovaara